Yleisvaikutelma, käyttäytyminen / luonne
Afgaanissa yhdistyy vahvuus, arvokkuus, nopeus ja voima. Yleisvaikutelman tulee olla aina kauttaaltaan tasapainoinen ja liioittelematon. Voimakkaan ja nopean metsästäjän olemuksen pitää säilyä. Tasapainoinen afgaani seisoo aina ryhdikkäänä itse omilla raajoillaan, pää ylväästi koholla ja siitä huokuu sen vahvuus ja itsevarmuus. Sukupuolileiman tulee olla selvä.
Ilme on yksi niistä ominaisuuksista, jotka tekevät afgaanista afgaanin. Sen katse ei saa olla liian kiltti ja herttainen, vaan siinä on aina oltava arvokkuutta ja itämaista salaperäisyyttä, ikään kuin tuhansia vuosia vanhaa viisautta. Joillain yksilöillä esiintyvä mandariiniparta (alaleuan kärjestä riippuvat pitkät ja ohuet viikset) lisäävät itämaista vaikutelmaa.
Itämaisen ilmeen lisäksi afgaanin olemukseen kuuluvat oleellisesti silmukkahäntä, kaunis silkinhieno karvapeite, esillä olevat sarvennaiset ja ainutlaatuiset liikkeet. Nämä ominaisuudet tekevät afgaanista sen koiramaailman erikoisuuden, joka saa aina päät kääntymään missä tahansa se liikkuukin.
Afgaanin luonne on pidättyväinen, mutta se ei tarkoita sitä että afgaani olisi arka, hermostunut tai ärtyisä. Afgaanin kuuluu olla kiihkeä, temperamenttinen ja ajoittain raisukin, mutta vihainen tai hyökkäävä se ei saa koskaan olla.
Mittasuhteet
Afgaani on mittasuhteiltaan raajakas neliö. Tämä tarkoittaa sitä, että mitta rintalastan kärjestä istuinkyhmyyn on sama kuin säkäkorkeus. Nartut voivat olla rungoltaan hieman pidempiä. Vinttikoiralla tulee aina olla raajakorkeutta, näin ollen mitta kyynärpäästä maahan tulee olla suurempi kuin mitta lavan kärjistä alas kyynärpäähän. Matalaraajaisuus on kaikilla vinttikoirilla vakava virhe.
Pää
Pään tulee olla pitkä, ja koska afgaani on vahva koira, tulee myös sen pään olla vahva, ollen samalla kuitenkin myös jalo. Kallo ei saa olla liian leveä tai pyöreä, mutta ei myöskään liian kapea tai syvä. Otsapenger on huomattavissa, muttei koskaan jyrkkä. Kuono- ja kallo-osa ovat yhtä pitkiä. Niskakyhmy on selvä. Päässä ei ole mitään löysää: ei löysää nahkaa, avoimia silmäluomia, eikä roikkuvia huulia.
Koska afgaani on metsästäjä, on leukojen oltava vahvat. Alaleuan pitää olla voimakas, se ei saa jäädä täysin ylähuulen peittoon suun ollessa suljettuna.
Kuononselkä kaartuu hieman, mutta kaartuminen ei koskaan saa lähteä silmien välistä. Täysin suora kuononselkä on epätyypillinen eikä näin ollen toivottava, ja painunut kuononselkä on vakava virhe.
Kirsu on mieluiten musta, maksanruskea hyväksytään vaaleilla yksilöillä.
Silmät
Silmät eivät saa olla liian lähekkäin eivätkä liian kaukana toisistaan. Silmät ovat melko pienet ja niiden tulee olla mieluiten tummat, mutta kullanruskeatkin voidaan sallia kun ne sointuvat koiran väriin. Silmät vaikuttavat muodoltaan lähes kolmiomaisilta ja ovat hieman viistosti asettuneet. Pyöreät ja/tai vaaleat silmät pilaavat helposti afgaanin ilmeen. Suuret ja ulkonevat silmät ovat virhe.
Korvat
Korvien tulee olla alaskiinnittyneet, tiiviisti päänmyötäisesti riippuvat ja pitkän, silkinhienon karvan peittämät. Oikea korvien kiinnityspaikka on suunnilleen silmän ulkokulman taso. Korvalehden tulee ulottua suupieleen.
Purenta
Leuat ovat voimakkaat. Sekä tasapurenta että leikkaava purenta ovat sallittuja. Ylä- ja alapurenta ovat vakavia virheitä. Hampaiston tulisi olla täysilukuinen.
Kaula
Kaulan tulee olla pitkä ja vahva. Kaulan pituus on sama kuin pään pituus. Liioittelua ei tule ihannoida. Kaulan ja selän liittymän pitää olla sulava.
Runko
Rintakehässä tulee olla tilavuutta ja pituutta, muodoltaan rintakehä on alaspäin kapeneva ovaali. Aikuisen afgaanin rintakehän tulee ulottua lähes kyynärpäihin. Eturintaa tulee myös löytyä, edessä ei saa olla vain ”tyhjä tasku”. Kylkiluiden on oltava helposti tunnisteltavissa, eikä missään saa olla löysää lihaa tai nahkaa. Vatsalinja on kuroutunut, kuten muillakin vinttikoirilla.
Selän tulee olla tasainen ja vahva sekä seistessä että liikkeessä. Säkä ja sarvennaiset ovat samalla tasolla. Sarvennaisten tulee olla selvästi esillä, ja niiden välin tulee olla leveä. Laskeva ylälinja on virhe. Afgaanin ylälinjaan kuuluu oleellisesti dippi (antikliinipainauma). Afgaanin kaunis ylälinja alkaa selvästä niskakyhmystä jatkuen kaulaa pitkin viistosti alas kaulan sulavaan kiinnitykseen, välissä dippi, ja jatkuen vaakasuorana vahvana selkänä, hieman viistona lantiona ja päättyen alaskiinnittyneeseen silmukkahäntään.
Lanneosan tulee olla lyhyt, leveä ja tiivis. Afgaanille ei kuulu selvä vyötärö. Lantion tulee olla riittävän pitkä, se ei ole jyrkästi laskeva eikä tasainen. Oikea-asentoinen afgaanin lantio laskee loivasti niin, että siihen kiinnittyvät pitkät takaraajat tulevat oikeaan, maatapeittävään asentoon.
Häntä
Häntä ei saa olla liian lyhyt, mutta ei myöskään liioitellun pitkä. Hännällä on suuri merkitys afgaanin kokonaisuuden kannalta, onhan se erityinen rotupiirre. Hännällä on tärkeä rooli kokonaiskuvan tasapainoisuudessa. Hännän tulee olla alaskiinnittynyt ja sen pää kiertyy rengasmaisesti (silmukka). Hännässä on niukasti hapsutusta. Häntä kohoaa koiran liikkuessa.
Hännän tulee olla vahva ja kertoa luuston vahvuudesta. Häntä on jäntevä, ei koskaan veltto, ja jäntevyys säilyy myös liikkeessä. Välin sarvennaisista hännän kiinnityskohtaan tulee olla noin 2/3 lonkkaluun koko pituudesta.
Mikäli häntä kiinnittyy liian ylös, nousee se liikkeessä helposti liian pystyyn tai kaartuu jopa selän päälle. Tämä on yleisvaikutelmaa suuresti häiritsevä virhe.
Eturaajat
Raajaluuston tulee olla vahva. Eturaajat ovat edestä katsottuna suorat ja yhdensuuntaiset.
Etukulmauksen muodostavat lapaluu ja olkavarsi. Lavan tulee olla taakse asettunut ja viisto ja sen tulee muodostaa olkavarren kanssa sellainen kulma, että eturaajat asettuvat hyvin rungon alle. Sivulta katsottuna säkä ja kyynärpäät ovat samalla pystysuoralla linjalla.
Etuosan kulmaukset vaikuttavat ratkaisevasti etuliikkeisiin. Hyvin kulmautunut etuosa antaa eturaajoille mahdollisuuden ulottua pitkälle eteen koiran ravatessa.
Kyynärpäät ovat rungonmyötäiset, ne eivät saa kääntyä sisään eivätkä ulospäin. Afgaanilla tulee olla joustavat ja viistot ranteet. Jäykät ranteet ovat vakava virhe.
2. Sisäänkääntyneet kyynärpäät ja uloskiertyneet eturaajat
3. Uloskääntyneet kyynärpäät
4. Virheellinen, suora ja jäykkä ranne
5. Lyhytkarvainen ranne, ns. peili
Takaraajat
Takakulmaukset muodostuvat reisiluun ja sääriluun välisestä polvikulmasta sekä sääriluun ja kintereen välisestä kinnerkulmasta. Afgaanin takaraajat ovat pitkät ja hyvin kulmautuneet. Erittäin tärkeää on, että etu- ja takakulmaukset ovat keskenään tasapainossa. Reiden tulee olla leveä ja lihaksikas. Kintereiden tulee olla matalat.
2. Sirppikinner, vakava virhe
3. Takaa katsottuna takaraajat ovat yhdensuuntaiset
Huomaa myös oikein kiinnittynyt ja oikea-asentoinen silmukkahäntä
Käpälät
Etukäpälät ovat voimakkaat ja hyvin suuret, pitkät ja leveät, pitkän ja tiheän karvan peittämät. Varpaat ovat kaarevat, ja afgaani seisoo koko käpälä tiiviisti maata vasten. Takakäpälät ovat hieman etukäpäliä kapeammat.
Liikkeet
Afgaani peittää runsaasti maata liikkuessaan. Liikkeiden tulee olla joustavat, tasapainoiset, hyvin sulavat ja niistä löytyy ulottuvuutta. Pomppivat, matelevat tai hiipivät liikkeet ovat kaikki virheellisiä, samoin kuin eturaajojen heittely, liian korkeat tai lyhyet etuliikkeet ja heilurimaiset liioitellut liikkeet. Liikkeet ovat edestä ja takaa katsottuna yhdensuuntaiset, etuliike ulottuu kauniisti eteen ja takaosasta löytyy potkua. Ydinsanat ovat tasapaino, jousto ja ulottuvuus. Parhaimmillaan afgaanilla on kyky omata liikkeessään ”hidastettu elementti”, viive.
Koska afgaani on näön avulla metsästävä koira, pitää se liikkuessaan pään koholla. Koiran tulee olla luonnollisen ryhdikäs, eikä asentoa saa liioitella tai rakentaa kireällä hihnalla.
Karvapeite
Afgaanin karvapeite on pitkää ja silkinhienoa, se ei saa olla villavaa eikä karkeaa. Oikealaatuinen turkki tuntuu lähes viileältä kädelle. Laineikas turkki ei ole virhe, ellei se häiritse suuresti yleisvaikutelmaa.
Lyhyt, ihonmyötäinen karva etu- ja takaraajoissa (peilit) ovat afgaanin erityinen ja alkuperäinen piirre kuten myös kaulapeilit ja ”ratsupaikat” (reisissä lyhytkarvaiset kohdat) ja mandariiniparta (pitkät karvat alaleuan molemmin puolin).
Rotumääritelmä kertoo karvan määrästä ainoastaan sen, että korvat ja raajat ovat runsaskarvaiset. Tämä tulisi muistaa, eikä ihannoida liioittelua.
Vähäisinkin turkin muotoilu saksilla tai trimmauskoneella on kielletty. Kuonoa, kaulaa, niskaa, selkää ja häntää voidaan siistiä sormin nyppimällä.
Väri
Kaikki värit ovat sallittuja, kuitenkin isot valkoiset merkit päässä tai valkoinen kaulus ovat vakava virhe.
Koko
Ihannesäkäkorkeus uroksilla 68-74 cm ja nartuilla 63-69 cm. Säkäkorkeus on ilmoitettu rotumääritelmässä ihanteena. Kuitenkaan ei pitäisi ajatella ”mitä suurempi sen parempi”. Sukupuolileiman tulee olla selvä huolimatta koiran koosta.
Huomioitavaa
Suomessa, kuten muissakin Euroopan maissa noudatetaan englantilaista, FCI:n hyväksymää rotumääritelmää. Amerikkalaisilla on oma rotumääritelmänsä, joka poikkeaa edellä mainitusta mm. silmien, purennan ja hännän osalta.
