Vuoden ensimmäinen Afgaani-lehti on ilmestynyt!

Jos tämän vuoden jäsenmaksu on vielä maksamatta, saat tämän ykkösnumeron maksamalla postimaksua 5,- jäsenmaksun yhteydessä. Postitamme ykkösnumeron myös uusille jäsenille, jotka maksavat jäsenmaksun yhteydessä tuon postimaksun. Varakappaleita on toimituksessa jonkin verran.

Valitettavasti päätoimittajalle on käynyt pieni (lue: iso) kömmähdys, ja Nelly Ahrendin haastattelusta on pudonnut loppuosa pois. Haastattelu löytyy kokonaisuudessaan Afgaani-lehdestä 1/2020. Tässä vielä tuo pois pudonnut osa:

”voi olla samoja sairauksia kuin kaikilla muillakin roduilla. Toivottavasti kasvattajat eivät ole liian ylpeitä kysyäkseen perinnöllisyystutkijoilta ja eläinlääkäreiltä neuvoja, kun he kohtaavat geneettisiä ongelmia.

Mitä afgaanit ovat antaneet sinulle? Mitkä ovat parhaita hetkiä afgaanien kanssa ja mikä on mieleenpainuvin tapahtuma?
– Muistan, kun tyttäreni oli vastasyntynyt ja afgaanini vahtivat häntä. Niillä oli vuorot – niin pian kun yksi lähti paikalta, toinen tuli makaamaan lapsen huoneen eteen. Minusta se oli liikuttavaa, ne lopettivat tämän vasta kun vauva oli kuuden kuukauden ikäinen. Ne luultavasti lopulta luottivat siihen, että minä olin hyvä äiti.

Ja lopuksi kerro jotain tuomaritoiminnastasi, milloin aloit arvostella ja missä maissa olet arvostellut?
– Kun arvostelin ensimmäistä kertaa, asuin vielä Salzburgissa, olin silloin 30-vuotias. Pidin aina enemmän esittämisestä, mutta siihen aikaan oli niin vähän tuomareita, että klubi taivutteli minut. Olen arvostellut Irlannin ja Unkarin väliltä useimmissa Euroopan maissa, olen arvostellut erikoisnäyttelyissä, klubin voittaja-näyttelyissä, liittovaltion voittaja -näyttelyissä, Saksan Nationalissa, Euroopan voittaja -näyttelyissä. Olin erityisen ylpeä kutsusta arvostelemaan Ranskan Nationale d’elevage-näyttelyyn (FALAPA) vuonna 2003.”

Käännös: Helena Launonen